Blogi
Tässä on Nappulan oma Blogi, jossa se välillä kertoo päivänsä tapahtumista. Taustalla soivat Napen suosikki kappaleet. :D Uusin ylhäällä.23-1-10: Kutsukaa ambulanssi!
Päätin tänään taas kirjoitella blogiini kauheasta onnettomuudesta, joka minua kohtasi. Tai no, ei se minusta niin järkyttävää ollut, mutta Tyttö oli selvästi huolissaan. Minusta on mukavaa, kun hän on huolissaan. Se saa minut tuntemaan itseni niin tärkeäksi, krrrr...Mutta takaisin asiaan. Tyttö oli taas päättänyt kiduttaa minua kynsien leikkuulla ja minä tapani mukaan sätkin ja yritin päästä irti. Kukapa nyt tykkäisi, että jalkaa roikotetaan ilmassa ja sitten katkotaan kynsiä vielä kaupan päälle. Toisaalta, en minä niillä mitään tee, mutta kyse onkin periaatteesta! Ja jälleen takaisin asiaan.
Kummissani Mansikkatytössä käyttäytymiseni näytti herättävän suurta hilpeyttä. Minusta se ei ollut yhtään hauskaa! Eikä nähtävästi Tytöstäkään. Me emme yleensä riitele, mutta välimme eivät ainakaan ole parhaimmillaan kynsienleikkuun aikaan. Ja kylpeminenkin on varsinaista kidutusta!
Toisen takajalan ja molemmat etutassut (jotka ovat pahimmat) Tyttö onnistui hoitamaan kunnialla. Yritin välillä vikistä kuin minuun sattuisi, mutta hän näki lävitseni. Sitten, kun hän pääsi toiseen takajalkaan, viimeisen kynnen kohdalla minä reuhtaisin jalkaani jälleen, ja Tyttö leikkasi verisuoneni poikki kynnestä. Sinänsä se ei ole niin kamalaa, sitä sattuu toisinaan, eikä se tuottanut minulle kipua, mutta olen huomannut, että se saa ihmiset aina kovin varuilleen. Kuulin tytön sanovan Mansikkatytölle (häntä kutsutaan myös Berryksi), että verta tuli enemmän kuin aikaisemmin. Tyttö laski minut sylistään berryn käsivarsille ja juoksi hakemaan talouspaperia. Kun hän tuli takaisin, oli Berryn etusormella jo aika paljon verta. Tyttö painoi paperia jalkaani, ja alta aikayksikön sekin oli veritahroissa. Tyttö käveli minä sylissään hakemaan kameraa ja jotain valkoista jauhoa. Silloin Isoihminenkin astui keittiöön ja Tyttö toikaisi hänelle vain:
"Napelta tulee taas verta jalasta."
"Okei, mutta älä ota koko perunajauhopurkkia, ota joku aski, johon laitat sitä", Isoihminen sanoi ja kaivoi jostain pikku purnukan, johon lusikoi jauhoja, ja ojensi sen tytölle.
"Kiitti", Tyttö sanoi.
Tämän jälkeen alkoi ankara taistelu kynteni päästä aina silloin tällöin purskahtavan veripisaran ja perunajauhon välillä. Aina kun Tyttö luuli verenvuodon tyrehtyneen, alkoi se uudestaan. Lopulta hän onnistui. mitään sanomatta Tyttö kipaisi jälleen keittiöön, kaivoi jostain pahvipaketin ja sakset ja riensi takaisi huoneeseen. Hän kaivoi paketista laastaria ja leikkasi ohuen suikaleen. yrittäessään kietoa sitä kynteni ympärille, hän onnistui tyrkkäämään perunjauhotukkeen haavasta ja vuoto alkoi taas. Silloin hän joutui pyytämään Berryä lopettamaan kuvaamisen. Berry pisti perunajauhoa ja Tyttö laastaroi jalan. Lopulta he saivat sen kiinni, ja pääsin takaisin häkkiin. Heri kun he eivät enää vahtineet minua, ravistelin laastarin pois. Mitä turhia moiset hörhökkeet...
Myöhemmin illalla Tyttö otti minut taas syliinsä. Olin varuillani ja päätin, etten antaisi kenenkään muun koskea itseeni. Painauduin sohvalla hänen kaulaansa vasten, ja tarkkailin hänen jokaista liikettään. Kun minulle tuli vessahätä, ja isoihminen vei minua pois, purin hän monta kertaa. Minä en halunnut, että minua hipelöitiin! Mutta en uskaltanut pyristellä pois, alla on monen kymmenen sentin pudotus. Isoihminen oli vihainen, kun olin purrut häntä, mutta Tyttö oli huolissaan käyttäytymisestäni. Mutta olen minä ihan kunnossa. Verenvuoto lakkasi ihan ajoissa. mitäköhän tässä seuraavaksi keksisi...?
t.Nappe
24-12-09: JOULU on taas...!
Kaikenlaista sitä... Oma nettisivu, ja blogi ja kaikkea. Vaikka Isonihmisen antama persilja oli vielä parempaa...Mutta niin... Tyttö sanoi, että minun pitäisi tänne kirjoittaa päivästäni, ja että sitä varten blogit ovat. Mitäs minä... No päiväni alkoi aika tavallisesti; Nousin varhain, söin ja join ja makoilin mietiskellen kaikenlaista. Sitten Tyttö heräsi ja tömisteli ulos huoneestaan keittiöön. Yleensä minulle annettiin nopeasti ruokaa ja sitten talo tyhjeni moneksi tunniksi. Tänään, aika pian nousemisen jälkeen Tyttö tuli ja kaappasi minut syliinsä. Katsoimme yhdessä televisiota, kunnes minulle tuli vessahätä ja hän vei minut häkkiin juuri parahiksi. Olen tänään ollut useammin sylissä kuin koko viime viikon aikana yhteensä.
Kello kahden tienoilla alkoi sähläys. Istuskellessani mukavasti Tytön vatsalla, Isoihminen alkoi vimmatusti tunkea tavaraa laukkuihin. Sitten kuului käsky:
"Laita toi marsu tonne koriin niin kannetaan toi häkki tonne autoon."
"Joo", Tyttö sanoi, nousi sohvalta ja kantoi minut punottuun eväskoriin, joka toimi matkustushäkkinäni. Se meinasi taas reissaamista johonkin. Olin pikkuhiljaa jo tottunut autokyytiin, mutta siitä en tykkää, jos joku kurkkii koriin tai yrittää silittää ajon aikana. Minun pitää muutenkin keskittyä, etten friikkaa täysin. Vähän aikaa sählättyään Tyttö kantoi minut koreineni eteiseen ja alkoi Isonihmisen kanssa sählätä niiden kangaspalojen kanssa, joita ne käyttävät päivin öin. Tämän jälkeen he kantoivat vielä joitain laukkuja ulso asunnosta ja lopulta tyttö tarttui korini kahvaan ja alkoi kuljettaa minua portaita alas. Sitä vaihetta inhoan vieläkin. En pystynyt hillitsemään paniikkia ja aloin pöyrimään korissa. Tuntui, kuin olisin juossut tyhjän päällä, joka keinui vähän, huolimatta Tytön yrityksistä pitää kori suorassa.
Viimein pääsimme autoon, ja rauhoituin. Tyttö puristi koriani itseään vasten ja menin makuulleni nojaren kylkeäni siihen seinään, jota hän puristi vatsaansa vasten. Kun auto jyrähti käyntiin hermostuin kuitenkin vähän huolimatta saamastani kokemuksesta.
Paljon myöhemmin löysin itseni omasta häkistäni vieraassa huoneessa, joka kuitenkin näytti tutulta... Kuin olisin ollut täällä kauan sitten. Eikä hajukaan ollut niinv vieras, kuin aluksi luulin. Ja sitten tuli Isoihminen joka antoi minulle rauhoittavan omenan palan. Sitten, kun en ollut päässyt vielä puoleenväliinkään omenaani, tuli Tyttö ja nappasi minut syliinsä ja antoi minut sitten eräälle naiselle, joka seisoi siinä vieressä. Silloin minä muistin! Nythän oli se juhla! Se.. se.. JOULU! Niin, joulu. Ja tuo nainen oli se sama tyyppi, mumma, jonka luokse oltiin menty viime vuonnakin. Tämän keksittyäni kehräisin hänelle vähän.
Lopun päivää hengailinkin sitten Tytön sylissä ja häkissä. Lahjaksi sain tämän nettisivun ja pussin persiljaa. Namskis!
t.Nappe